Aurinko, aurinko, lettuja paistaa...

Ihanaa kun paistaa aurinko! Virittäydyn kesätunnelmaan kuuntelemalla Lily Allenia YouTubesta. Varma kevään merkki on vuoden ensimmäisen Fuck youn kuunteleminen! Rakastan Lily Allenia. Hän on loistava laulaja, laulut ja sanoitukset ovat hyviä ja iskeviä, ja hän sanoo suoraan(joskus liiankin suoraan) mitä ajattelee toisista ihmisistä.

Olen flunssassa. *snifff* Ulkona paistaa ihanasti aurinko enkä voi lähteä kaupungille ostoksille, koska en halua tulla kunnolla kipeäksi viikonlopun ohjelmatarjonnan vuoksi. Pejrantaina on taas ratsastus, ja lauantaina minä, äiti ja ah, niin ihana pikkuveljeni menemme Helsinkiin lapsi&pienoismalli&lemmikkimessuille. Minua kiinnostaa vain ne eläimet, pääasiassa matelijat. Ja sunnuntaina osallistun tallin järjestämiin estekisohin, peukut pystyyn! ;) Mutta pitäisi käydä kirjastossa palauttamassa muutama kirja, ja haluan Seppälään ja kirpparille... Ostaisin Seppälästä lisää sukkia ja ihanat, neonvihreät leggingsit, joita voisin käyttää kirpparilöytöni, Onlyn kukkahameen kanssa. Hieman koomista, meillä on kirpparipaikka jonne kannetaan kaikkea turhaa roinaa, ja minä käyn sitten toisilla kirppareilla haalimassa lisää kamaa... Mutta ei siinä mitään, ostan vain vaatteita.

Vaatteista puheen ollen, heivaan itsetunto-ongelmat helvettiin ja laitan kirpparille ne ihanat farkut, jotka menisivät kunnolla jalkaan jos olisin kilon tai kaksi laihempi... Mutta miksi kieltää itseltään herkut ja vapaa syöminen ja oleminen ja kuntoilusta luistaminen yksien farkkujen takia? Feidaan ne farkut ihan mielelläni ja ostan vain vaatteita, jotka sopivat minulle. Hasta la vista, ulkonäköpaineet!

Päivän lause: "En ole koskaan tavannut kaloria, josta en olisi pitänyt".

Bestiksii

Mesettelen tässä bestikseni kanssa, ja huomasin taas, kuinka hyvin tulemmekaan toimeen, kuinka hyviä ystäviä olemme ja miten... No, bestiksiä me ollaan.

Me ollaan tunnettu ihan naperosta asti, meidän äidit tunsi toisensa jo äitiysvalmennuskurssilta. Me asuttiin yhdessä vaiheessa vastapäisissä taloissa, kunnes me muutettiin vähä vähältä kauemmaksi ja loppujen lopuksi tänne Hyvinkäälle. Bestikseni asuu edelleen siinä samassa talossa.

Meillä on miljoonittain hyviä muistoja, ihan pienestä asti, ihan viime kesään ja viime päiviinkin sijoittuvia. Tekstiviestejä menee kuussa se parisataa. Bestikseni on tulossa kesällä tänne, mennään yhdessä Musen keikalle ja lähdetään Helsinkiin eksymään(kummallakaan ei ole kovin kaksinen suuntavaisto...).

Myös bestikselläni on blogi,
http://jintia.blogspot.com/
. Luin sitä tässä ja meinasin ruveta itkemään, kun huomasin erään postauksen lopussa sanat:
"Ja mulla on ihan älytön ikävä parasta ystävää. Se kun on mulle kuin perhettä, pikkusisko. <3" Nyt olis hirveen kliseistä sanoo että samat sanat ja mä toivoisin olevani sun sisko jne. jne. jne. Mut mä oon niin tyhmä etten keksi mitään tohon, ku että PERKELE SÄ OOT IHANA!

Päivän(toinen) lausahdus:
Hyvä ystävä on kuin aspiriini- se auttaa.
Hyvä ystävä on kuin nastarengas- se ei petä.
Hyvä ystävä on kuin sadekuuro- se virkistää.
Hyvä ystävä on kuin kesä- se on aina odotettu.
Hyvä ystävä on kuin koti- siitä ei voi koskaan luopua.

(C)opioity röyhkeästi sivuilta http://netti.nic.fi/~riti11/aforystav.htm.

Pitsalauantai

Leivoin eilen pitsaa. Hyvää tuli, ja pohjasta mahtavan paksu! Laitan tähän ohjeen, siitä tulee kaksi pellillistä. Aineet on laitettu siihen järjestykseen, jossa ne lisätään.

6 dl lämmintä vettä
75 g hiivaa
1 rkl suolaa
1 rkl sokeria
n. 12 dl jauhoja
½ dl oliiviöljyä

Siitä vaan sotket taikinan, annat kohota n. puoli tuntia, jaat taikinan kahtia ja teet kaksi pohjaa. Täytteitä voit laittaa ihan mitä haluat, näin vinkkinä että kesäkurpitsa on tosi hyvää pitsassa! Tosi tuhdin lihapitsan saat, kun laitat jauhenlihaa, pilkottua meetvurstia, tonnikalaa ja juustoa... Paista 220-asteisessa uunissa 10-20 min, tasosta riippuen. Jos tulee kiire, niin grillivastusta käyttämällä saa nopeasti valmista.

Lueskelin eilen niitä mallioppaita, ja jouduin myöntämään, että minusta ei tule mallia: pituus ei riitä. Ja ehkä se ei kuitenkaan sopisi minulle. Varmaan liikaa stressiä, eikä tiukka ruokavalio ja liikuntaohjelma sopisi minulle; tykkään kuitenkin herkutella, enkä hirveästi pidä lenkkeilystä tai muusta vastaavasta. Tyydyn vain lueskelemaan muotilehtiä ja katsomaan Huippumalli haussa-ohjelmia. Suomen kausi alkoi viime maanantaina, jee!

Noh, kokeilkaa pitsaa ja muistakaa katsoa Suomen Huippumalli haussa huomenna klo 20:00! ;)

Päivän lause: "Grandiosa, pitsaperjantai..."

Ostoksilla

Kävin tänään kaupungilla ostoksilla. Aloitin kierroksen Kenkä-Ekspertistä, joka on tämän käpykylän ainoa kenkäkauppa, eikä, sieltäkään kyllä, löytynyt niitä kenkiä joita etsin, nimittäin gladiaattorisandaaleita. Kenkä-Ekspertistä löytyy vain mummokenkiä...
Sitten suuntasin Salamanteriin(eläinkauppa) ihastelemaan matelijoita. Rakastuin Torsti-nimiseen sinikieliskinkkiin! Myös leopardigekko ja parta-agama olivat sangen mukavan näköisiä. Minulla on suunnitelmissa hankkia joku lisko tms. kun lähden lukioon.
seuraava pysäkki oli Löytöpankki-kirppis, josta metsästin myös niitä gladiaattorisandaaleita, vaan eipä löytynyt mitään. Harkitsin hetken Sims 2-pelin PlayStation-version ostamista, mutta hylkäsin ajatuksen. Sitten ylitin Uudenmaankadun ja kipitin kirjastoon. Etsin aluksi kirjaa, jossa olisi ollut jotain matelijoista. Löysin tasan yhden, mutta sekin oli joltain kultaiselta kahdeksankymmentäluvulta, joten jätin sen suosiolla hyllyyn. Marssin fantasiakirjahyllylle, mutta en osannut päättää mitä lainaisin joten jätin hyvin harvinaisesti lempikirjani hyllyyn. Käännyin varman valinnan, eli Shakespearen tuotannon, puoleen. Mukaan tarttuikin peräti kolme kirjaa, jotka ovat Mitta mitasta, Paljon melua tyhjästä ja Coriolanus. Sitten vaelsin aivan kirjaston perälle, etsiessäni toista lemmikkikirjahyllyä, mutta kävelin ohi ja törmäsin toiseen lempiaiheeseeni, filosofiaan. En aluksi meinannut löytää mitään, mutta sitten huomasin pirteän pinkin kirjan, ja kirjan nimi sai minut nappaamaan sen käteeni: Feministinen filosofia. Jes! Kaksi lempiaihettani yhdessä! Vielä kun ekoilu olisi yhdistetty siihen, niin olisin nyysinyt kirjan kokonaan itselleni... Kirjasta sainkin kimmokkeen syöksyä takaisin nuorten osastolle etsimään nuorille tarkoitettuja filosofian kirjoja. Sellaista ei tällä kertaa löytynyt, mutta suuri itsenäistyjä minussa tarttui kirjaa nimeltä Himasta: käsikirja itsenäiseen elämään. Jokin outo napsahdus päässä sai minut valitsemaan myös kaksi malliaiheista kirjaa: Mallikoulu ja Tavoitteena mallin ura. No joo, olen joskus miettinyt miltä tuntuisi olla malli ja seuraan mielelläni Huippumalli haussa-ohjelmaa, mutta en nyt ihan ammattia siitä ole harkinnut.

Huomasin, että torilla oli menossa markkinat, ja kipitin sinne. Mukaan tarttui musta t-paita, jossa lukee: IHAN SAMA, en muista kuitenkaan. Sitten suuntasin Seppälään ja ostin kolmen sukkaparin setin sekä elämäni ensimmäiset rintsikat.

Siinäpä se.

Päivän lause: "Iloinen mieli korvaa puuttuvan älyn".

Filosofiaa, vol.2

Luin eilen Evita-lehdestä Anna Perhon kirjoittaman jutun. Hän mainitsee olevansa ikuinen laihduttaja, ja laihduttamista teksti käsittelikin. Eräässä kohdassa hän valitti, miten tietoa ja älykkyyttä saa kyllä tavoitella, mutta laihuutta ei. Mutta eiköhän tämä älykkyyden tavoittelu ole taas ihmisen itsensä asettama normi. Lausahdus "kuuluu yleissivistykseen" saa kaikki höristämään korvansa ja kuuntelemaan, mitä "yleissivistykseen kuuluvaa" saa nyt oppia. Ja sitten tietokilpailuissa nauretaan ihmiselle, joka ei tiedä Tenavat-sarjan luojaa, koska "kulttisarjakuvan luoja kuuluu yleissivistykseen". Mutta mikä ihmeen normi määrittää, mikä asia kuuluu yleissivistykseen? Eikö esimerkiksi se, että islanninhevosen yksi askellajeista on töltti, tai että manx on kissarotu, tai se, että intiaanitkin ovat saunoneet, kuulu yleissivistykseen? Mutta kun rupeaa miettimään, mitä hyötyä minulle on elämässä siitä, että tiedän Karvisen tai Ressun luojan? Varmasti silloin, kun osallistun Haluatko miljonääriksi-kilpailuun, mutta oikeassa elämässä? Miksi vain "älykkäitä" ihmisiä arvostetaan? Sellaisia ihmisiä, jotka tietävät piin kymmenen ensimmäistä desimaalia?



Ymmärrän kyllä tiedonjanon, kuulun itsekin siihen luokkaan joka ahmii kaiken mahdollisen muropaketin ravintosisällöstä Shakespearen tuotantoon, mutta olen miettinyt, olisinko joskus onnellisempi, jos olisin vähän "tyhmempi". Tietohan tunnetusti lisää tuskaa, eikä infoähkyssä osaa enää erottaa oleellista tietoa siitä ylimääräisestä. Mutta toisaalta on ihan hyvä olla tietoinen asioista, esimerkiksi oikeuksistaan kuluttajana, mikä kaikki kuuluu tapaturmavakuutuksen piikkiin ja mitä tarkoittaa keltainen kärjellään oleva kolmio. Mutta olen ihan yhtä onnellinen kuin ihminen, joka tietää Supermarsu-kirjasarjan luojan(josta minulla ei ole hajuakaan).

Päivän lause:"Ollako(viisas) vai eikö olla, siinäpä vasta(tyhmä) kysymys!"

Filosofiaa

Olen pohdiskellut tässä viime aikoina ihmisten kauneusihanteita. Nykyäänhän se on niin, että kaikkien pitäisi olla ruipeloita. Mutta ihmettelenpä, että miksi? Miksi kaikkien luiden pitäisi näkyä? Mielstäni pyöreät muodot ovat ylipäänsä mukavampia, esimerkiksi jos olisi pallo ja kolmio niin valitsisin pallon. Mielestäni sanat "lihava", "läski" ja "ylipainoinen" pitäisi kieltää lailla. Tilalle voitaisiin valita vaikkpa mukavampia sanoja, kuten "pehmeä", "pyöreä" ja "muodokas". Eihän tummaihoisia ihmisiäkään saa enää kutsua sillä n-kirjaimella alkavalla sanalla, koska se on rasistista. No miksi ihmeessä pyöreähköjä ihmisiä saa sanoa läskiksi, sehän on haukkumasana! Pehmeät ihmiset tuntuvat olevan vapaata riistaa, joita saa haukkua ja tuijottaa vapaasti, toisin kuin vammaisia, tummaihoisia ja muuten vain erilaisia ihmisiä.

Toinen outo asia, jonka olen huomannut kauneusihanteista, on mustavalkoisuus. Eli ihmiset ovat joko a) laihoja tai b) pyöreitä. Entäs harmaan eri sävyt? Ne muita vähän pyöreämmät tai laihemmat ihmiset? Nämä ns. "normaalit" ihmiset? Kun joka tuutista tunkee laihaakin laihempia victoriabeckhameja ja supermalleja, niin tulee "normaalikokoiselle" ihmiselle helposti olo, että hän on pehmeä, jollainen ei tässä kulttuurissa missään nimessä saisi olla.(Itse asiassa kirjoittaja vastustaa myös sanaa "normaali", sillä hän ei ole nähnyt vielä yhtään ainutta "normaalia ihmistä", eikä usko näkevänsäkään)

Kolmas asia, jota ihmettelen, on se, että muodokkailla ihmisillä tuntuu olevan paljon terveempi suhde ruokaan kuin laihoilla. Vaikka jotkut ihmiset haukkuvatkin heitä ylipainoisiksi, lihaviksi, laiskoiksi ja ahneiksi ihmisiksi, ei osa ainakaan tunne minkäänlaisia tunnontuskia siitä, että syö kymmenen lihapullaa, kaksi perunaa ja kastiketta, leivän, läjän porkkanaraastetta ja jälkiruuaksi pullan. Sen sijaan "normaaleilla" ihmisillä ja näillä victoriabeckhameilla tuntuu olevan vaikeuksia nauttia ruuasta, ja he kokevat usein tunnontuskia, jos syövät vaikkpa kuusi lihapullaa, perunan ja salaattia, puhumattakaan nyt jälkiruuasta. Tällaisen ruokailun saldohan on varmaan ainakin 100 grammaa lisää pyöreyttä! Voi ei, apua!

Mielestäni kaikkia ihmisiä pitää rakastaa ja kohdella heidän itsensä, ei ulkomuodon perusteella.
Kirjoittajan kanssa saa vapaasti olla eri mieltä.

Päivän lause: Antaa kaikkien kukkien kukkia!

Hello!

Olen Nillenalle, bloggaaja, 14 ja risat, ja perustin uuden blogini uuden elämäni kunniaksi. Kerron blogissani elämästäni yleensä, harrastuksistani, minulle tärkeistä asioista, pukeutumisesta, musiikista, mieltäni koskettavista aiheista... Eli vähän kaikesta.

Siten vähän minusta. Asun Hyvinkäällä äidin, inhottavan isäpuolen sekä rasittavan pikkuvelipuolen kanssa. On minulla sentäs kissa päivää piristämässä. Olen hippihenkinen ekoihminen, viralliselta lempinimeltäni "Ekohippi-intiaanikettu". Käytän pääasiassa Body Shopin tuotteita, kuljen julkisissa tai kävellen ja yritän ostaa ekovaatteita. Olen myös semivege, eli syön maitotuotteita, kalaa ja kanaa. Kun lähden lukioon, siirryn kokonaan vegaaniksi. Pyrin sitten vuoden päästä Rautalammin ratsastuslukioon, 300 km pohjoiseen päin. Ensimmäinen oma kämppä tiedossa ja hirveä pesänrakennusvietti päällä...

Rakastan naisten- ja muotilehtiä, vaikka en ole ikinä pukeutunut muodin mukaan. Suurin osa vaateistani on kirpparilta. Ehdottomat lempparini ovat Gloria, Elle ja Trendi. Olen myös hevoshullu, ja käyn ratsastamassa kerran viikkoon. Lisäksi minulla on hoitohevonen, ja tallilla kuluu aikaa. Pidän myös piirtämisestä, käsitöistä, lukemisesta sekä, yllätys yllätys, kirjoittamisesta. Lempikirjojani ovat fantasiakirjat sekä William Shakespearen näytelmät. Lempivuodenaikani on kesä, mutta rakastan myös kevättä, kun lumet sulavat, linnut laulavat ja aurinko paistaa...

Nyt ritti löpinät tältä kertaa. Toivon, että nautitte blogini lukemisesta!

Päivän lause: "Kevät saa ihmisten sielut sykkimään!"