Bestiksii

Mesettelen tässä bestikseni kanssa, ja huomasin taas, kuinka hyvin tulemmekaan toimeen, kuinka hyviä ystäviä olemme ja miten... No, bestiksiä me ollaan.

Me ollaan tunnettu ihan naperosta asti, meidän äidit tunsi toisensa jo äitiysvalmennuskurssilta. Me asuttiin yhdessä vaiheessa vastapäisissä taloissa, kunnes me muutettiin vähä vähältä kauemmaksi ja loppujen lopuksi tänne Hyvinkäälle. Bestikseni asuu edelleen siinä samassa talossa.

Meillä on miljoonittain hyviä muistoja, ihan pienestä asti, ihan viime kesään ja viime päiviinkin sijoittuvia. Tekstiviestejä menee kuussa se parisataa. Bestikseni on tulossa kesällä tänne, mennään yhdessä Musen keikalle ja lähdetään Helsinkiin eksymään(kummallakaan ei ole kovin kaksinen suuntavaisto...).

Myös bestikselläni on blogi,
http://jintia.blogspot.com/
. Luin sitä tässä ja meinasin ruveta itkemään, kun huomasin erään postauksen lopussa sanat:
"Ja mulla on ihan älytön ikävä parasta ystävää. Se kun on mulle kuin perhettä, pikkusisko. <3" Nyt olis hirveen kliseistä sanoo että samat sanat ja mä toivoisin olevani sun sisko jne. jne. jne. Mut mä oon niin tyhmä etten keksi mitään tohon, ku että PERKELE SÄ OOT IHANA!

Päivän(toinen) lausahdus:
Hyvä ystävä on kuin aspiriini- se auttaa.
Hyvä ystävä on kuin nastarengas- se ei petä.
Hyvä ystävä on kuin sadekuuro- se virkistää.
Hyvä ystävä on kuin kesä- se on aina odotettu.
Hyvä ystävä on kuin koti- siitä ei voi koskaan luopua.

(C)opioity röyhkeästi sivuilta http://netti.nic.fi/~riti11/aforystav.htm.